portrait-2643525

Halkiolapsista vähän tutkimuksia Suomessa


Suomessa syntyy vuosittain noin 130 lasta, joilla on halkio huulen tai suulaen alueella. Halkiohoito keskittyy Ouluun ja Helsinkiin. Halkiohoito määräytyy halkiotyypin ja halkion vakavuuden mukaan. Erikoissairaanhoitoa vaativat toimenpiteet kuten halkiokirurgia toteutetaan halkiokeskuksessa. 

Halkiokeskuksessa on myös säännölliset kontrollit eri erikoisalojen lääkärien toimesta. Oman alueen keskussairaalassa voidaan toteuttaa korvien putkituksia, puheterapiaa ja oikomishoitoa. 

Hampaiston perushoito toteutetaan yleensä omassa hammashoitolassa mikäli potilaan yhteistyökyky sen sallii. Hoidon kulku tapahtuu vastaavalla tavalla kuin muillekin hammashoitolassa asioiville.


Vahvistaa maailmalla tutkittua tietoa 


HLT, erikoistuva suu- ja leukakirurgi Ville Lehtosen viime syksynä valmistuneen väitöskirjan aiheena oli  Pohjois-Suomessa hoidettujen huuli- ja suulakihalkiolasten korvien ja hampaiston ongelmat.
Aiheen valinta oli Ville Lehtosen mukaan silkkaa sattumaa.

− Etsin syventävien opintojen aihetta ja minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä artikkeli halkiolasten 
kokemista ongelmista. Aihe alkoi tuntua koko ajan mielenkiintoisemmalta. Joten kun tein yhden artikkelin, 
niin oli jo seuraava työn alla ja huomaamatta olikin jo väitöstilaisuus edessä. 

Väitöskirjan aineisto koostuu pohjoissuomalaisista halkiolapsista eli Oulun halkiokeskuksen potilaista. 
− Halkiolapsista on tehty paljon tutkimusta maailmalla. Suomessa tutkimus on kuitenkin jäänyt 
valitettavan vähäiseksi. Tämän tutkimuksen suurin merkitys olikin vahvistaa maailmalla tutkittua tietoa 
myös Suomen alueella.



Pohjoisen lapsia

Aineisto koostui 214:sta 3–9-vuotiaasta halkiopotilaasta, jotka hoidettiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Potilaista 26,6 prosentilla oli vähintään yksi ja 17,9 prosentilla kaksi tai kolme hammasanomaliaa. Yleisin anomalia oli puuttuvat tai ylilukuiset hampaat. Yleisanestesiassa hoidetuista potilaista 11,5 prosentilla oli syndrooma eli oireyhtymä, kaikkiaan yleisanestesiaa tarvitsi 17,5 prosenttia. 6-vuotiaista syndroomapotilaista 52,4 prosenttia tarvitsi hampaiden korjaavaa hoitoa. Korvien tutkimuksessa 79 prosentilla potilaista oli eritettä välikorvissa tutkimusjakson aikana. Jokaiselle potilaalle laitettiin ilmastointiputket keskimäärin 3 kertaa. Tärykalvon perforaatio havaittiin 35,9 prosentilla ja kolesteatooma todettiin 3,3 prosentilla.



Halkio itsessään ei lisännyt hampaiston korjaavan hoidon tarvetta, mutta korjaavan hoidon tarve kuitenkin lisääntyi syndrooman läsnäollessa ja halkion vaikeusasteen kasvaessa. 

Johtopäätökset


Ville Lehtosen väitöskirjassa tutkittiin ja päädyttiin seuraaviin johtopäätöksiin:   
− Havaittiin, että halkiolapsilla on enemmän hammasanomalioita kuin terveillä lapsilla. 
− Halkion vakavuus lisää hammasanomalioiden esiintyvyyttä. 
− Halkio itsessään ei lisännyt hampaiston korjaavan hoidon tarvetta. 
− Korjaavan hoidon tarve kuitenkin lisääntyi syndrooman läsnäollessa ja halkion vaikeusasteen kasvaessa. 
− Halkiolapsille tehtiin merkittävästi enemmän hampaiston hoitoa yleisanestesiassa kuin terveille lapsille. 
− Terveisiin lapsiin verrattuna halkiolapsilla on merkittävästi enemmän välikorvaongelmia ja tarvetta 
korvien putkituksille.
− Jatkuvasti olevat ilmastointiputket lisäsivät tärykalvojen perforaatiota sekä kolesteatooman esiintyvyyttä. 
− Suurimmalla osalla 3–9-vuotiaista halkiolapsista oli kuulontulokset normaalit.
− Leikkaustekniikka tai halkion vakavuus ei vaikuttanut kuulontuloksiin tai ilmastointiputkien määrään. 
− Kuulo parani merkittävästi 6 ikävuoden jälkeen.

Teksti: Maire Soiluva
Julkaistu Suun Terveydeksi -lehdessä 7.3.2017

Hakusanat: Ville Lehtonen, suulakihalkio, lasten hammashoito, Maire Soiluva, STAL, Suun Terveydeksi