On kysymys ihmisoikeudesta, on kysymys inhimillisyydestä




michelangelo-71282

Jaana Sipilä vastaa IOM (International Organization for Migration) Suomen toimiston ihmiskaupan vastaisesta työstä. Hän on aloittamassa uutta STEA:n (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) rahoittamaa kaksivuotista HOIKU-hanketta, jossa kehitetään ohjeistus ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi ja eteenpäin ohjaamiseksi Suomessa, sekä koulutetaan terveydenhoidon ja sosiaalityön ammattilaisia. Hän on työskennellyt IOM:ssa yhteensä noin kahdeksan vuotta, joista viisi ihmiskaupan vastaisessa työssä. Työssään hän on mm. koordinoinut IOM:n vapaaehtoisen paluun ja uudelleenkotoutumistuen hanketta Ruotsissa tunnistetuille ihmiskaupan uhreille, ja kouluttanut eri ammattiryhmiä ihmiskaupasta.

Minkälaiset oikeudet paperittomilla ihmisillä on terveydenhuoltoon ja millaiseen hoitoon he ovat oikeutettuja?
 

− Jokaisen ihmisen oikeus terveyteen on ihmisoikeus, joka mainitaan useissa ihmisoikeussopimuksissa. Näistä keskeisenä ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (1948), jonka 25. artiklassa sanotaan:
1.       Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
2.       Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.
Vielä selvemmin oikeus terveyteen mainitaan Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights, 1976) artiklassa 12(1). Suomi on ratifioinut tämän sopimuksen vuonna 1975, ja se on ollut voimassa 1.3.1976 lähtien. 

Sopimuksen 12 artikla:

1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä.

2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden tulee ryhtyä tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen saavuttamiseksi toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä:
a) kuolleena syntyvien lasten määrän ja lapsikuolleisuuden vähenemisen aikaansaamiseksi sekä lasten terveen kehityksen parantamiseksi;
b) kaiken ympäristö- ja teollisuushygienian piiriin kuuluvan parantamiseksi;
c) kulku- ja tarttuvien tautien sekä ammattitautien ja muiden tautien estämiseksi, hoitamiseksi ja valvomiseksi;
d) sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka ovat omiaan turvaamaan jokaiselle lääkärin ja sairaaloiden palvelukset sairaustapauksissa.

Lisälukemiseksi suosittelen myös tutustumaan IOM:n tuoreeseen dokumenttiin siirtolaisuuteen ja terveyteen liittyen ja WHO:n Eurooppaa koskevaan siirtolaisuusterveyden strategiaan. Verkko-osoitteet englanninkielisiin julkaisuihin alla.
 
− Omassa dokumentissaan IOM suosittelee kansallisen siirtolaisuusterveyden politiikan rakentamista oikeuslähtöisesti, koordinoidusti ja osallistavasti ja ulottaen terveydenhoidon (Universal Health Coverage) ja sosiaalisen tuen (Social Protection Floors) koskemaan kaikkia maassa oleskelevia heidän maahanmuuttostatuksestaan riippumatta. WHO on omassa strategiassaan ja toimintasuunnitelmassaan samoilla linjoilla kehottaen poistamaan esteet siirtolaisen terveydenhoitoon pääsyn tieltä ja tarvittaessa muokkaamaan säätelyä esteiden poistamiseksi kohti yhdenvertaista universaalia terveydenhoitoa (Universal Health Coverage).
 
− Suomessa maassa oleskelevien ulkomaan kansalaisten oikeus terveydenhoitoon vaihtelee heidän maahanmuuttostatuksestaan riippuen. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi 31.1.2017 Kunnille suositukset laittomasta maassa oleskelevien kiireelliseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. 
− Dokumentissa muistutetaan, että kaikilla kunnassa oleskelevilla on Terveydenhoitolain 50 §:n mukaan oikeus kiireelliseen hoitoon ja kerrotaan mitä katsotaan kiireelliseksi hoidoksi, myös kiireellinen suun terveydenhoito, ja että terveydenhoidon ammattihenkilö tekee arvion henkilön hoidon tarpeesta lääketieteellisin perustein. Ilman oleskelulupaa ja kuntapaikkaa Suomessa oleskelevan (paperittoman) on itse maksettava hoito täysimääräisenä. Valtio Kelan kautta korvaa kunnalle kustannukset, joita ei ole saatu perittyä paperittomalta asiakkaalta. Kunta voi omalla päätöksellään ja omalla kustannuksellaan tarjota paperittomille myös kiireellistä hoitoa laajempia terveydenhoitopalveluita (kiireetön hoito).



Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.

Pitääkö terveydenhuollon ihmisen ilmoittaa paperittomista asiakkaista johonkin? Miten toimii luottamuksellisuus ja vaitiolovelvollisuus? Mikä on inhimillinen toimintatapa?

 

Terveydenhoitoalan järjestöjen kanssa keskustellessa esiin on tullut huoli ja epävarmuus terveydenhoidon ammattilaisten roolista ilman lupaa maassa oleskelevien kohdalla. Terveydenhoitohenkilökunnalla ei ole ilmoitusvelvollisuutta paperittomien oleskelusta maassa. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksenkin verkkosivujen mukaan terveydenhuollon ammattilaisen velvollisuus ja oikeus on tarjota terveydenhuollon palveluita niitä tarvitseville. Heillä ei ole oikeutta ilmoittaa viranomaisille laittomasti maassa oleskelevasta henkilöstä, koska heitä sitoo salassapito- ja auttamisvelvollisuus.

 

− STM:n Kuntainfon (2/2017) suosituksessa mainitaan, että henkilön oleskeluoikeus on aina selvitettävä Maahanmuuton tilannekeskuksesta. Ymmärrän tämän liittyvän nimenomaan vastaanottopalvelujen lakkaamiseen (30 päivän kuluessa) kielteisen turvapaikkapäätöksen tiedoksi saaneilta, jolloin myös heidän oikeutensa vastaanottokeskuksen tarjoamaan kiireelliseen ja välttämättömään terveydenhoitoon päättyy. Turvapaikanhakijoiden oikeus terveyspalveluihin on laajempi (kiireellinen ja välttämätön hoito) kuin paperittomilla (vain kiireellinen hoito, sisältäen myös suun terveydenhoidon). Hoidon tarpeen arvioi terveydenhoidon ammattilainen lääketieteellisin perustein osaamisensa ja käsillä olevan tilanteen ja tiedon valossa. Maahanmuuttostatus vaikuttaa myös siihen, kuka hoidon maksaa: turvapaikanhakijoiden terveydenhoidosta vastaa vastaanottokeskus, mutta paperittomat joutuvat maksamaan hoitonsa täysimääräisesti itse ja kunta voi saada korvausta Kelalta, jos asiakas ei pysty maksamaan. Lisäksi suosituksessa toivotaan yhteistyötä kuntaviranomaisten kanssa, jotta ilman asianmukaista lupaa maassa oleskelevat saisivat tiedon mahdollisuudesta saada tukea vapaaehtoiseen paluuseen kotimaahansa. Tämä tiedottaminen toteutunee luontevimmin sosiaalityössä silloin, kun tehdään asiakkaan kokonaisvaltainen elämäntilanteen ja tuen tarpeen kartoitus.

 

− Kaikki siis saavat kiireellistä hoitoa riippumatta maahanmuuttostatuksesta. Jos asiakas hakee kiireellistä hoitoa laajempaa hoitoa, hänelle ole kotikuntaa tai tietoa omasta vastaanottokeskuksesta ja on tulee tarve varmistaa hoidon maksaja (vastaanottokeskus vai potilas itse), asia voidaan tarkistaa Maahanmuuton tilannekeskuksesta. Keskuksesta kysytään onko tämän nimisellä henkilöllä vastaanottopalveluita, muita tietoja sinne ei anneta. Olen ymmärtänyt, että näitä tiedusteluja on tehty hyvin vähän ja koskien lähinnä synnytyksiä ja leikkauksia.

 

− Joka tapauksessa olisi tärkeää pyrkiä toimimaan yhteistyössä asiakkaan kanssa ja hänen suostumuksellaan silloin, kun häntä koskevissa asioissa ollaan yhteydessä muihin viranomaisiin. Matala kynnys saada hoitoa, ystävällinen ja yhdenvertainen kohtelu ja asiallisen tiedon antaminen voi vahvistaa viranomaisia pelkäävien ihmisten luottamusta ja rakentaa mahdollisuuksia henkilön auttamiseen eri tavoin ja hänen terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseen.

 


Teksti: Maire Soiluva
Julkaistu 23.5.2017 Suun Terveydeksi -lehdessä

Hakusanat: Jaana Sipilä, IOM, ihmiskauppa, suun terveys, Maire Soiluva, STAL, Suun Terveydeksi